Tarinamme

Me olemme kaksi serkusta, kaksi kasvatustieteilijää, kaksi äitiä. Meidän toiveenamme on, että 100-vuotias Suomi täyttyisi tarinoista, niiden muisteluista ja sukupolvelta toiselle ulottuvista tarinoiden ketjuista. Uskomme, että Kullanarvoinen-verkkokurssin avulla muistelua voi toteuttaa kuka vaan, tekeminen on mukavaa ja lopputulos on upea.

”Meillä oli hieno mummi. Mummi oli Karjalan tyttöjä, sota-ajan lotta, 5 lapsen äiti ja 15 lapsen isoäiti. Mummilla oli tahtoa, tunnetta ja tarinoita. Niitä hän kertoili myös meille lapsenlapsille. Siitä alkoi rakkautemme tarinoita kohtaan.” – Mari Blomqvist, idean äiti

Marin tarina

Omakohtaiset kokemukset ja sopiva tausta ohjasivat minut yhdessä Reetan kanssa luomaan palvelun, joka mahdollistaa myönteisen muistelun ja sukupolvia yhdistävän tekemisen. Minua on aina kiinnostanut ihmisten tarinat. Pienenä kiersin isäni kanssa paljon kesteillä ja kutsuilla ja tulin siinä sivussa kuulleeksi yhden jos toisenkin syntymäpäiväpuheen ja tarinan. Myös mummolareissut olivat kiinnostavia tarinahetkiä, sillä isovanhempani sukupolvi oli syntynyt kovin erilaiseen Suomeen kuin nykyinen isänmaamme. Se oli ollut sodassa, kärsi pula-ajasta ja rakensi sodan jälkeistä Suomea. Nämä vahvat tarinat ovat aina kiinnostaneet minua.

Olen koulutukseltani kasvatustieteilijä ja tehnyt töitä paljon yhteistyön kehittämiseksi eri yhteyksissä. Minua kiinnostaa se, miten saada eri ikäiset ja taustoiltaan tai persoonallisuudeltaan erilaiset ihmiset työskentelemään yhdessä yhteisen tavoitteen eteen. Niinpä kullanarvoinen sisältää paljon sellaisia vinkkejä, jotka kannustavat ihmisiä muistelemaan yhteisöllisesti ja kokoamaan kokemuksiaan ja muistojaan yksien kansien väliin.

Ajatteluani inspiroivat mm. kiinnostus muistelemista ja arvostavaa vuorovaikutusta kohtaan. Myös voimauttava valokuvaus ja positiivinen psykologia ovat tämän palvelukehityksen taustalla.

Keski-iän kolkuttaessa ovelle myös oman ja vanhempien elämän rajallisuus on tullut ensimmäisiä kertoja mielen päälle. Nyt on hyvä aika koota vanhempien tarinat kirjoihin ja kansiin, kun on vielä muistia ja energiaa!

Reetan tarina

Minulle on aina ollut tärkeää kuljettaa mukanani paloja menneisyydestäni, historiastani, juuristani. Moni huonekalu kotonani on peritty mummiltani, keittiön kaapissa on lapsuuden kodista tulleita astioita, päiväkirjan välissä olen kuljettanut isovanhempieni kihlajaiskuvaa ja molempien tyttärieni nimet tulevat suvun vahvoilta naisilta. Kaikkiin näihin esineisiin ja henkilöihin liittyy muistoja ja tarinoita, jotka olen kokenut tärkeäksi säilyttää.

Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri. Jo kauan on ollut tiedossa, että perustarpeiden lisäksi ihmisillä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä kokea, että hänellä ja hänen tekemisillään on merkitystä. Muistelemisen kautta jokaisen ihmisen elämänvaiheet ja tähtihetket pääsevät esiin niille kuuluvalla arvokkaalla tavalla. Muisteleminen tuo lähemmäs sukupolvia ja läheisiä. Se on myös keino tuoda esille omaa luovuuttaan. Muistelusta syntyvät tuotokset (valokuvakirjat, kansiot tai valokuvanäyttelyt) ovat tekijöidensä näköisiä. Muistellessa jokainen voi olla tarinankertoja sekä tarinan päähenkilö.